Piilolinssien kehityshistoria pähkinänkuoressa

Renessanssin yleisneron Leonardo da Vincin (1452-1519) tutkimukset silmän mukautuvuudesta vesikulhoon upotettaessa ovat ensimmäisiä tunnettuja askeleita kohti nykyistä piilolinssiä. Ensimmäinen lasista puhallettu linssi asetettiin kuitenkin silmään vasta vuonna 1888. Käyttöaika oli vain muutama tuntia kerrallaan sillä linssi oli suuri ja kömpelö.

Kehitys oli kuitenkin tehnyt suuren harppauksen ja jo samana vuonna toinen tutkija sai valmistettua mukavamman lasilinssin, jolla korjasi oman vahvan likinäköisyytensä. 1930-luvulla saatiin rinnalle vielä kevyempi ja käyttäjäystävällisempi vaihtoehto, joka oli yhdistelmä muovista ja lasista.

Tähän asti linssit olivat levänneet silmänvalkuaisen päällä. Vuonna 1949 esiteltiin ensimmäiset suoraan ainoastaan sarveiskalvon eli cornean pinnalle asetettavat pienemmät linssit, joita voitiin pitää kerrallaan jopa 16 tuntia. Hapenläpäisykyky kuitenkin puuttui, joten linssit aiheuttivat terveydellisiä ongelmia.

1970-luvun lopulla onnistuttiin valmistamaan edelleen kovia, mutta jo jonkin verran happea läpäiseviä linssejä. Pehmeät hydrogeeli-linssit kuitenkin syrjäyttivät nopeasti kovat piilolinssit ja kehitys kohdistettiin vahvemmin niihin. 1990-luvun lopussa näkivät päivänvalon silikonihydrogeeli-linssit, joissa yhdistyi silikonin hyvä hapenläpäisykyky sekä 30 vuoden piilolinssien kehitystyö hydrogeelin parissa.

Uusi materiaali mahdollisti jatkuvakäyttöiset piilolinssit ja sitä on hyödynnetty myös muissa piilolinssityypeissä. Nykyisin maailmassa on noin 125 miljoonaa piilolinssejä käyttävää ihmistä.

Takaisin piilolinssit opas etusivulle.